Nuoruus ja teini-ikä
Nuoruus on muutosten, oman identiteetin rakentamisen ja itsenäistymisen aikaa jokaiselle teini-ikäiselle. Suurimmaksi osaksi halkiollisen nuoren jokapäiväinen elämä koostuu samoista tekijöistä ja muutoksista kuin ikätovereilla. Halkioon liittyvä seuranta jatkuu vähintään kasvukauden loppuun eli 18-20 vuoden ikään asti. Siten myös halkiohoito jatkuu nuoruudessa, ja hoitotarve on edelleen yksilöllistä. Nuori saa usein itse jo enemmän vastuuta ja osallisuutta omiin hoitopäätöksiinsä. Puheen mahdolliset haasteet usein korjaantuvat viimeistään kouluiässä, joten puheterapia ei tavanomaisesti enää ole osa halkionuoren hoitoa. Samoin mahdolliset korvien putkitukset usein voidaan lopettaa teini-ikään mennessä.
Halkioon liittyvä hammashoito jatkuu nuoruudessa. Nuorella voi olla edelleen tarve oikomishoidolle, ja hammasproteettinen hoito sijoittuu useimmiten nuoruuteen ja nuoreen aikuisuuteen. Nuoruudessa kasvun päätyttyä viimeistellään hampaiden ulkonäköön vaikuttavat hoidot. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kiillevauriot hampaissa.
Nuoruudessa leikkaukset kohdistuvat leukoihin ja aiemmpien leikkaustulosten viimeistelyyn, mutta leikkaustarve on edelleen yksilöllinen. Tässä vaiheessa leikkausten tavoitteena on hyvä toiminnallinen ja esteettinen lopputulos. Huuli-suulakihalkipotilailla voi ilmetä yläleuan ja keskikasvojen kasvuhäiriö, jolloin yläleuan kasvu ei ole yhtenevä alaleuan kasvun kanssa. Kasvuhäiriöllä on vaikutusta myös purentaan, sillä hampaistoon muodostuu ristipurenta. Kasvuhäiriö vaikuttaa kasvojen ulkonäköön ja vaikeuttaa leukojen toimintaa. Korjaustoimenpiteena tarvitaan yläleuan leikkaushoitoa, ja tarpeen mukaan leikkaus tehdään myös alaleukaan. Leukoihin kohdistuvien leikkausten yhteydessä on joissain tapauksissa tarve myös nenäleikkaukselle. Ylipäänsä nenän ja huulen lopullinen korjaus on mahdollista vasta nuoruudessa, kun kasvu on päättynyt.
Identiteetin ja minäkuvan muodostumiseen kuuluvat omaan ulkonäköön liittyvien tekijöiden käsittely sekä itsensä vertailu ikätovereihin. Nuorella voi olla kielteisiä kokemuksia omasta ulkonäöstään tai ulkonäkö voidaan kokea poikkeavaksi. Nuori voi myös pohtia halkiohoitopolkuaan. Perheen, ystävien ja muun lähipiirin tuki on nuorelle erityisen tärkeää. Nuorelle on tärkeää antaa tilaa pohtia halkioon liittyviä asioita sekä vastata esille nouseviin kysymyksiin. Osalle nuorista on merkityksellistä löytää vertaisia muista halkiollisista. Vertaistuki tarjoaa kokemuksen, että ei ole tilanteessaan yksin.